Tänään olen taas lähdössä retkelle: tällä kertaa pitämään kollegan kanssa Päiväniemen kesäkodin ovia auki. Vaikka yritän sitkeästi pitää kesäfiiliksestä kiinni, tämä päivä tuntuu niin kylmältä ja harmaalta... Kyllä sitä aurinkoa vaan saisi vähän enemmän näkyä.
Päiväniemi on seurakunnan vanha leirikeskus Painossa, toisella puolen Valkeakoskea kuin uudempi ja paremmin varusteltu Pappilanniemi. Minä olen onnellinen näistä molemmista paikoista. Pappilanniemessä on loistavat puitteet retkeillä ja leireillä yön yli ja nauttia valmiista ruoasta. Päiväniemessä taas on ihan oma mökkimäinen tunnelmansa, erilainen ja pienempi alueensa ja jopa ihana, erivärinen vesi. Päiväniemi oli olemassa ennen Pappilanniemeä ja siellä pidettiin entisen Valkeakosken seurakunnan leirit. Enää ei juuri tapaa ihmisiä, jotka olisivat olleet siellä vanhusten leireillä, mutta kylläkin ihmisiä, jotka ovat olleet siellä rippileirillä tai lasten leirillä. Siellä on silloin ollut tuvat täynnä majoittujia ja ruoat on myös valmistettu siellä. Se oli sitä aikaa.
Tänään on siis perinteinen avoimien ovien ilta, johon kuka tahansa saa tulla saunomaan, uimaan ja viettämään aikaa yhdessä. Illan päättää iltahartaus. Me diakoniatyöntekijät osallistumme mielellämme näiden iltojen vetämiseen ja tarjoamme ihmisille paikan nauttia luonnosta ja tavata lähimmäisiä. Enemmän saisi vain olla väkeä! Kollega kuskaa paikalle pari iäkkäämpää Päiväniemi-aktiivia, jotka eivät enää omin voimin pääse paikalle. Se on diakonista ajattelua.
Viime viikollakin olin retkellä Päiväniemessä. Silloin mielenterveyskuntoutujien porukalla. Pääosin pitkältä ajalta tuttu porukka, joille Päiväniemen päivä on lomamatka. Tärkeintä on yhdessäolo ja rupattelu sekä herkuttelu luonnon helmassa. Isoja asioita puhutaan, jos sellaista on ilmassa. Jumala ja Jeesus ovat aina mukana retkellä ja kaikki tietävät sen.
Retket ja leirit ovat sellaista diakonian toimintaa, jota sanotaan ennaltaehkäiseväksi. Näillä toimintamuodoilla saatetaan ihmisiä yhteen ja pidetään yksinäisyyttä loitolla. Näin vältetään osallistujien osalta mökkiytyminen ja ongelmien kärjistyminen liian sotkuiseksi vyyhdiksi. Näitä vyyhtejäkin diakoniatyössä kyllä availlaan ja paljon: se on diakonian korjaavaa toimintaa, joka vie yhä enemmän tilaa ennaltaehkäisevältä työltä. Joskus ihmisten asiat ovat todella sekaisin ja siinä tarvitaan meitä ja muita auttamistahoja yhdessä niitä selvittämään. Ja ennen kaikkea kuuntelevaa korvaa.
Tätä kirjoitusta miettiessäni tuli mieleen, että retki on myös hyvä vertauskuva. Vertauskuvien käyttöähän harrastetaan seurakunnallisessa puheessa paljon; onhan meillä siihen esikuvana itse Jeesus. Retki voi olla paitsi ulkoinen matka jonnekin niin myös sisäinen matka omaan itseen ja toisen lähelle. Tai retki johonkin uuteen. Retkelle otetaan lähes aina jotkut eväät tai omat tutut henkiset työkalut mukaan. Retkeltä myös lähes aina palataan uusia kokemuksia tai oivalluksia rikkaampana. Kaikkien pitäisi retkeillä paljon enemmän, varsinkin perheiden. Retkieväätkin löytyvät aina: vaikka vesipullo ja leivänpala, jos muuta ei ole. Aina se retkellä maistuu.
Pian lähden Päiväniemeen lämmittämään saunaa ja odottamaan, kuka uskaltautuu säästä huolimatta paikalle. Onneksi retkipäiviä on vielä monta tänä kesänä tulossakin. Retkellä minä virkistyn ja toivottavasti virkistän muita. Kaunista retkeilykesää!
Päiväniemi on seurakunnan vanha leirikeskus Painossa, toisella puolen Valkeakoskea kuin uudempi ja paremmin varusteltu Pappilanniemi. Minä olen onnellinen näistä molemmista paikoista. Pappilanniemessä on loistavat puitteet retkeillä ja leireillä yön yli ja nauttia valmiista ruoasta. Päiväniemessä taas on ihan oma mökkimäinen tunnelmansa, erilainen ja pienempi alueensa ja jopa ihana, erivärinen vesi. Päiväniemi oli olemassa ennen Pappilanniemeä ja siellä pidettiin entisen Valkeakosken seurakunnan leirit. Enää ei juuri tapaa ihmisiä, jotka olisivat olleet siellä vanhusten leireillä, mutta kylläkin ihmisiä, jotka ovat olleet siellä rippileirillä tai lasten leirillä. Siellä on silloin ollut tuvat täynnä majoittujia ja ruoat on myös valmistettu siellä. Se oli sitä aikaa.
Tänään on siis perinteinen avoimien ovien ilta, johon kuka tahansa saa tulla saunomaan, uimaan ja viettämään aikaa yhdessä. Illan päättää iltahartaus. Me diakoniatyöntekijät osallistumme mielellämme näiden iltojen vetämiseen ja tarjoamme ihmisille paikan nauttia luonnosta ja tavata lähimmäisiä. Enemmän saisi vain olla väkeä! Kollega kuskaa paikalle pari iäkkäämpää Päiväniemi-aktiivia, jotka eivät enää omin voimin pääse paikalle. Se on diakonista ajattelua.
Viime viikollakin olin retkellä Päiväniemessä. Silloin mielenterveyskuntoutujien porukalla. Pääosin pitkältä ajalta tuttu porukka, joille Päiväniemen päivä on lomamatka. Tärkeintä on yhdessäolo ja rupattelu sekä herkuttelu luonnon helmassa. Isoja asioita puhutaan, jos sellaista on ilmassa. Jumala ja Jeesus ovat aina mukana retkellä ja kaikki tietävät sen.
Retket ja leirit ovat sellaista diakonian toimintaa, jota sanotaan ennaltaehkäiseväksi. Näillä toimintamuodoilla saatetaan ihmisiä yhteen ja pidetään yksinäisyyttä loitolla. Näin vältetään osallistujien osalta mökkiytyminen ja ongelmien kärjistyminen liian sotkuiseksi vyyhdiksi. Näitä vyyhtejäkin diakoniatyössä kyllä availlaan ja paljon: se on diakonian korjaavaa toimintaa, joka vie yhä enemmän tilaa ennaltaehkäisevältä työltä. Joskus ihmisten asiat ovat todella sekaisin ja siinä tarvitaan meitä ja muita auttamistahoja yhdessä niitä selvittämään. Ja ennen kaikkea kuuntelevaa korvaa.
Tätä kirjoitusta miettiessäni tuli mieleen, että retki on myös hyvä vertauskuva. Vertauskuvien käyttöähän harrastetaan seurakunnallisessa puheessa paljon; onhan meillä siihen esikuvana itse Jeesus. Retki voi olla paitsi ulkoinen matka jonnekin niin myös sisäinen matka omaan itseen ja toisen lähelle. Tai retki johonkin uuteen. Retkelle otetaan lähes aina jotkut eväät tai omat tutut henkiset työkalut mukaan. Retkeltä myös lähes aina palataan uusia kokemuksia tai oivalluksia rikkaampana. Kaikkien pitäisi retkeillä paljon enemmän, varsinkin perheiden. Retkieväätkin löytyvät aina: vaikka vesipullo ja leivänpala, jos muuta ei ole. Aina se retkellä maistuu.
Pian lähden Päiväniemeen lämmittämään saunaa ja odottamaan, kuka uskaltautuu säästä huolimatta paikalle. Onneksi retkipäiviä on vielä monta tänä kesänä tulossakin. Retkellä minä virkistyn ja toivottavasti virkistän muita. Kaunista retkeilykesää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti