keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Perustukset horjuvat?

Kesän vehreys on vaihtunut syksyn kultaan ja pimeneviin iltoihin. Syksyn värit ja pimeyden hoito ovat Jumalan lahjoja meille pohjoisen asukeille ja ne tulivat iloksemme niin kuin ennenkin. Muuten tuntuu kuin eläisin eri maailmassa kuin viimeksi tänne kirjoittaessani.


Suomen talous on ollut epävakaalla pohjalla jo pitkään, mutta tänä syksynä tilanne on saanut vielä astetta vakavammat sävyt ja kovempia keinoja ollaan ottamassa käyttöön. Alkaa varmaan olla jo kaikille selvää, että näin ei voida enää elää vaan jotakin on tehtävä. Toivottavasti osapuolilla ei kestä liian kauan miettiä, mitä se jotakin on. Minä olen valmis antamaan omastani ja kaikkien omasta jotakin. Kenellä on enemmän, pystynee antamaankin vähän enemmän. Mutta ennen kaikkea olen valmis luopumaan päällekkäisistä ja sisäkkäisistä ja vierekkäisistä turhista järjestelmistä, jotka vievät aikaa ja rahaa. Minulla ei kuitenkaan ole viisautta sanoa, että mitä nämä ovat, mutta uskon jollakulla olevan. Toivon ja rukoilen joka päivä viisautta päättäjille. Ja toivon, että aika ei kulu hukkaan turhassa poliittisessa kuviokellunnassa, vaan että toimiin päästään pian. Tulevaisuudessa vähemmän on enemmän!


Toinen vakava asia iski päälle lähes samanaikaisesti taloustilanteen heikkouden kanssa: turvapaikanhakijoiden vyöry tai pakolaisten, kuten on jotenkin helpompi ja nopeampi sanoa. On ollut vaikea ymmärtää, että onko tämä totta ja miksi juuri nyt? Alussa tilanne suorastaan ahdisti, kun mietin, miten Suomi tästä selviää. Mutta nyt tilanteeseen on jo (ikävä kyllä?) hieman sopeutunut ja riittää uskoa siihen, että tätäkin asiaa ovat viisaat jossakin hoitamassa. Voimia heille! Tämäkin kai on Jumalan lähettämä koettelemus meille. Kun emme muuten usko ja käänny parempaan, lisätään panoksia. Nyt meidän kristillisyytemme ja lähimmäisenrakkautemme todella punnitaan. Nyt kysytään sitä, ovatko kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky todella totta meille. Onneksi Suomi on jo aiemmin selkeästi sitoutunut turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttamisjärjestelmiin ja ottanut siis kannan, että kaikkia on autettava. Nyt on enää keksittävä, miten autetaan näin montaa kerralla. Autetaan selvittämällä kaikkien tilanne, lähettämällä osa turvallisesti takaisin kotimaahansa ja raivaamalla osalle tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle  hyvää (Sananlaskut 3:27).


Tunnustan, että ei tämä pakolaistilanne pelkkää herttaista auttamishalua ole herättänyt. Koko ajan on myös huoli siitä, miten paketti hoidetaan, tarvitsevatko kaikki todella apua, miksi jotkut halveksivat yhteiskuntaamme ja osaanko ja haluanko minä oikeasti auttaa. Pelottaakin. Mutta tässä kysytään nimenomaan minun kristillisyyttäni: uskonko siihen, mitä julistan ja menen pelosta huolimatta vastaan? Tällä hetkellä Valkeakoskella ei vielä ole pakolaisia, mutta kyllä tilanne on jo työllistänyt ja mietityttänyt kovasti. Valmiutta on suunniteltu, ihmisten mahtavaa auttamishalua kanavoitu, asennetta pidetty positiivisena ja rukoiltu. Välillä on työllistänyt niin paljon, että oma tavallinen auttamistoimintamme on meinannut jäädä paitsioon. Sillä eivät meidän omat hätää kärsivät lähi-lähimmäisemme ole mihinkään hävinneet. Taloudellisia, sosiaalisia ja henkisiä asioita on edelleen sekaisin myös peruskoskilaisilla. Toivon, että ihmisten auttamishalu kasvaisi suureksi myös näitä omia kansalaisia kohtaan. Lähimmäistä voi auttaa ihan itsekin omassa lähipiirissä tai sitten hakeutua vapaaehtoistoimintaan meidän kauttamme. Joulun alla voimme myös välittää rahalahjoituksia perheille ja yksinäisille.


Paljon toivomista tässä tekstissä. Tänä syksynä on välillä tuntunut, että nyt koko maailma ja perustukset järkkyvät. Taas kerran ja enemmän kuin koskaan on syytä muistaa, että eivät ne perustukset järky. Perustus on Herra Jeesus Kristus ja hänen työnsä ja se ei muutu koskaan. Siihen asiaan pitää aina uudelleen maailman myllerryksessä palata ja sen varassa seisoa.


Tänä aamuna kuulin Apulanta-yhtyeen kysyvän:


jos välittäisin enemmän
jostain muustakin kuin vain itsestäni
niin muuttuisinko jotenkin
ihmiseksikö kasvaisin



Raamattu vastaa:


Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat (Matteus 23: 37-40).


Ja ihmisyys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti