tiistai 5. tammikuuta 2016

Elämää rippikoulussa

Armon vuotta 2016! Vuoden ensimmäinen rippileiri on jo viimeisessä illassa. Tulimme tänne Pappilanniemeen perjantaina 1.1. ja kotiin lähdemme huomenna loppiaisena. Pojat vetivät sählyturnauksen ja ovat nyt saunassa. Sen jälkeen vielä syödään ja vietetään iltaa yhdessä. Taas on tultu siihen, että leiri on yhdistynyt yhdeksi joukoksi kristittyjä ja että huomenna on suorastaan hieman haikeaa lähteä kotiin. Vaikka onhan se kiva mennä kotiinkin, kuten joku poika totesi.


Paitsi hauskaa yhdessä olemista, leiri on ollut myös uusien asioiden oppimista ja vanhan kertausta. Opettajatiimi on pannut parastaan ja jakanut omaa tietoaan monin mahdollisen tavoin: perinteisin oppitunnein, askarrellen, leikkien, näytellen ja pelaten. Ja tulosta on syntynyt. Juuri äsken oli loppukokeena rippikouluoppeja soveltava rastirata, jossa jokainen osoitti ymmärtäneensä ydinkohdat. Vai mitä sanotte näistä nuorten yhdellä rastilla tehdyistä rippikoulumainoksista: Tule rippikouluun, täällä opit rukoilemaan...Jumalan rakkaudesta...ystävyydestä...auttamisesta...Jeesuksesta... sosiaalisista taidoista...Pyhästä Kolminaisuudesta...yhdessäolosta. Siinähän ne tärkeimmät.


Leiri on pyörinyt pääasiassa sisätiloissa, sillä juuri nyt olemme saaneet nauttia talven pisimmästä pakkasjaksosta. Onneksi meillä on hyvät tilat kahdessa eri talossa ja kaikki on toiminut hyvin. Tosin eilen teimme urheasti yhden tehtävähommelin ulkona ja sen päälle paistoimme makkaraa ja lättyjä kodassa. Ei siellä kyllä kovin montaa laulua jääty laulamaan. 


Sääksmäen seurakunnassa diakoniatyö osallistuu rippikoulutyöhön varsin paljon. Itse olen sitä mieltä, että nuorten kasvattaminen kristinuskoon kuuluu kaikille ja on siis myös diakoniatyötä. Leiri on myös loistava mahdollisuus näyttää ja opettaa, mitä lähimmäisenrakkaus on ja minkälaisia eri tyyppejä seurakunnassa on töissä. Rippikoulussa tavoitamme diakoniasanomalla noin 200 nuorta vuosittain. Jokaisella rippikouluryhmällä on oma diakoniatyöntekijä, joka viettää ryhmän kanssa enemmän kuin yhden tapaamisen, joskus koko leirijakson. Kun on enemmän aikaa ryhmän mukana, tutustuu porukkaan ja osaa paremmin olla mukana.


Tämän talvileirin aikana olen joutunut tekemään paljon muutakin kuin vain leireilemään. On ollut pakko tehdä myös vuodenvaihdetöitä, tilastoja ja toimintakertomusta, ja sitä sun tätä valmisteluhommaa. Onneksi olen ehtinyt olla yhteisissä opetushetkissä ja hauskanpidossakin mukana. Urani huipulla olen ollut, kun olen saanut esiintyä parissa iltaohjelman sketsissä. Ja tykkään, todella. Kun aloitin työni diakoniatyöntekijänä, en pelännyt juuri mitään enempää kuin rippikoulutunteja. Siitä on tultu todella pitkälle ja tästäkin Jumalan ihmeellisestä työstä saan olla niin kiitollinen. Minullakin on pieni haikeus huomenna palata taas kodin ja työn arkeen täältä leirielämän kuplasta. Vaikka alkaahan tässä vanhaa jo vähän väsy painaa ja kotiväkeäkin on vähän ikävä.


Hiljattain teimme diakoniatiimissä tavoitteet siitä, mitä rippikoululaisen tulisi oppia diakoniasta. Tai mihin oikeastaan kenen tahansa kristityn täytyy päivittäin itseään piiskata. Rippikoulussa nuori kristitty
- oppii Jumalan rakkaudesta
- opettelee rakastamaan itseään, lähimmäistään ja luomakuntaa
- ymmärtää toisen avun tarpeen
- ymmärtää vastuunsa auttaa
- rohkenee auttaa


Näin toivomme ainakin syvimmissä nuorten sielujen sopukoissa tapahtuneen. Jos minä en enää näitä nuoria tapaa, lopputuloksen tietää vain Jumala. Paitsi tämän ryhmän kanssa matka jatkuu vielä hetken, toukokuun konfirmaatioon saakka. Kaikkia vuoden 2016 rippikoululaisia ja työntekijöitä siunaten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti