Ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen

Hiljainen viikko ja pääsiäinen on yhtä draamaa. Tämä ei ole vähättelevä nimitys enkä tarkoita sillä mitään  ylinäyteltyä epätodellista tarinaa. Pääsiäinen on oikeasti ihmiskunnan dramaattisin tapahtuma. Kun jatkossa kirjoitan pääsiäisestä, tarkoitan sillä myös hiljaisen viikon tapahtumia. 

Tässä kohtaa piti tarkistaa draaman määritelmä. Draama-sana on kreikkaa ja sillä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna näytelmää. Puhekielessä draamalla viitataan joskus dramaattisuuteen yleensä. Kirjoittamalla, että pääsiäinen on suurta draamaa, tarkoitan enemmän tuota jälkimmäistä. 

Luterilaisuus on riisuttu aika koruttomaksi symboleiltaan ja rituaaleiltaan verrattuna sisarkirkkoihin roomalais-katolilaisuuteen ja ortodoksisuuteen. Pääsiäisen dramaattiset tapahtumat ovat kirkkovuoden kulussa kaikkein vaikuttavimmat ja sen vuoksi myös luterilaisuudessa ne "tuntuvat". Ehkä siinä on yksi syy, miksi pääsiäinen on itsellenikin niin merkittävä. Pääsiäisen tilaisuuksissa on tavallista enemmän symbolisia osia ja vaihtelua teksteissä. Myös liturgisten värien nopea vaihtuminen lisää dramatiikkaa. Sanoisin myös, että tilaisuuksien vetäjät esittävät asiat ehkä hieman dramaattisemmin elkein kuin tavallisesti. 

On kiirastorstai-illan ehtoollismessu, jossa ihan oikeasti tuntee olevansa osa samaa ehtoollispöytää Jeesuksen opetuslasten ja kaikkien poisnukkuneiden pyhien kanssa. Mikä kunnia ja kiitollisuus! Dramaattisella tavalla kirkko riisutaan ja vaihdetaan mustaan vaikenemiseen. On pitkäperjantain sanajumalanpalvelus ristin juurella ilman urkuja ja suuria elkeitä. Punaiset ruusut mustia tekstiilejä vasten. On pääsiäisyön messu, jonkä aikana siirrytään pimeydestä valoon ja ihmeeseen. Ja lopulta pääsiäispäivä, jolloin kaikki on yhtä iloa; valkoista, keltaista ja vihreää. 

Pääsiäisen dramaattisin kohta on ihmissilmän näkymättömissä ja ihmismielen ymmärryksen ulkopuolella: Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Siihen kokemukseen kaikki paastonajan ja pääsiäisen tapahtumat tähtäävät. Silti emme ymmärrä. Me voimme vain uskoa. Draama herättää uskon, kiitollisuuden ja rakkauden. 

Virsi 77 johdattaa matkaa kärsimyksestä pääsiäisen iloon. Tänä pääsiäisenä olen erityisesti miettinyt sitä, mikä on tuo uusi laulu, jonka taivasmatkalla voi oppia. Osaanko minä sen? Pyhät, joiden kanssa ehtoollispöytään polvistumme, saavat jo laulaa sitä ja kyllä sitä laulua silloin tällöin matkalla kuuluu. Armon vilauksissa. Taivaslaulun oppii vain elämässä ja kuolemassa Kristuksen kanssa. 

Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.

PS. Oletko jo tutustunut sivustoon www.virsikirja.fi? 

Yksinäiset yhteisössä

Aamulehti uutisoi 8.4., että yksin asuminen yleistyy nopeasti: Suomessa on jo yli miljoona yhden hengen kotitaloutta. Yksin asumista ei huomioida riittävästi yhteiskunnan rakenteissa ja yksin asumisen kohdalla esimerkiksi huono-osaisuus ja toimeentulo-ongelmat ovat yleisempiä. Kuinka moni näistä yksin asuvista on lisäksi yksinäinen?

Yksin asuminen ei suoraan tarkoita yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä tutkittaessa voidaan erottaa koettu yksinäisyys ja mitattavissa oleva sosiaalisten suhteiden määrä. Yksin asuvalla voi olla runsaasti sosiaalisia suhteita ja vaikkei olisikaan, hän ei välttämättä koe itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on siis vahvasti omasta itsestä nouseva subjektiivinen kokemus. Toisaalta myös joukossa voi kokea itsensä yksinäiseksi.

Professori Juho Saari (Yksinäisten Suomi -kirja) kirjoittaa, että joka viides suomalainen kokee silloin tällöin olevansa yksinäinen. Kaikkein traagisinta yksinäisyys on sen prosentin kohdalla, joka kokee olevansa yksinäinen jatkuvasti. Yksinäisyys voi olla koko elämää määrittävä ahdistava kokemus, joka aiheuttaa muita ongelmia ja josta ei ehkä omin avuin pääse pois. Yksinäisyyttä on kaikissa ikäryhmissä lapsista vanhuksiin.

Tutkimuksen mukaan yksinäisyys heikentää ihmisen hyvinvointia enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Jotkut ovat sitä mieltä, että yksinäisyys on modernin yhteiskunnan tuotos, jota yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja individualisaatio lisäävät. Yksinäisyyden kokemukselle voidaan löytää selitys myös ihmisen kehityshistoriasta: yksinäisyys on yksilölle signaali siitä, että sosiaalisia suhteita on liian vähän selviytymiseen. Yksinäisyys on paitsi yksilön, myös yhteiskunnan ongelma, sillä se lisää muun muassa terveydenhoitomenoja.

Jokaisella paikkakunnalla ihmiset muodostavat erilaisia yhteisöjä. On kuntalaisten yhteisö, seurakunnan yhteisö, urheiluseura, kaveriporukka, naapurusto ja lukemattomia muita yhteisöjä. Yhteisöt ja yhdistykset tekevät hyvää työtä isomman kokonaisuuden hyväksi ja yhdessä voimme auttaa heikommassa asemassa olevia. Miten löydämme ne kaikkein yksinäisimmät ja kerromme heille, että tähän yhteisöön kuulut?

Yksinäisten tavoittaminen kuuluu seurakunnan ja monen yhteisön tavoitteisiin, mutta yksin emme voi sitä tehdä. Haastan jokaisen katsomaan ympärilleen ja huomaamaan yksinäisen. Koputa oveen, katso silmiin, hymyile, kysy mitä kuuluu, pyydä mukaan. Pelkästään tällä voit lievittää jonkun yksinäisyyttä. Toisen luvalla voit myös ilmoittaa esimerkiksi seurakuntaan, että lähimmäinen tarvitsee apua.

 

Palmusunnuntai ja eduskuntavaalipäivä

Kotona on laitettu jo esille keltaista ja vihreää. Pääsiäinen ei ole ihan vielä, mutta keväästä täytyy iloita, heti kun on sen aika. Tällä viikolla on ollut hieman harmaita päiviä ja usko kevääseen on ollut koetuksella. Mutta silloin kannattaa avata ovi tai ikkuna ulos ja kuunnella lintuja. Ne kyllä kertovat, että on se kevät tulossa. 

Valmiina on myös pientä virpomispalkkiota, jos ovelle joku ilmestyy. Olen asunut Pirkanmaalla niin kauan, että muistan virpojien tulevan palmusunnuntaina. Lapsuuden ja nuoruuden Keski-Pohjanmaalla virpomispäivä oli ja on vieläkin lankalauantai. Aika harva vain meidän ovellemme eksyy. Nykyisissä virpomisperinteissä yhdistyy monta asiaa ja itäistä ja läntistä perinnettä. Minä en osaa mitään paheksua. Perinteet ovat tärkeitä ja sellaisia, jotka jäävät myös lapsille mieleen. Ei kukaan jää virpomisen takia noidaksi loppuelämäkseen. Virpomisessa tärkein tulee itäisestä perinteestä: hyvän onnen ja Luojan siunauksen toivottaminen toiselle. Sen voisit tehdä tänään lähelläsi oleville ihmisille vaikka ilman oksiakin. 

Palmusunnuntaista tietää, että pääsiäinen on jo lähellä. Sitä ennen on kuitenkin Jumalan rakkauden uhritien raskain kohta, piinaviikko. Aika moni varmaan itseni tavoin kokee hengellisetkin asiat enemmän kivun kuin ilon kautta. Kärsimykseen osaa samaistua ja se tuntuu. Onneksi sen kärsimyksen jälkeen aistii sen verran iloakin, että tietää ylösnousemuksen olevan totta. Ja sen varassa voi jatkaa elämäänsä eteenpäin. Iloitsen siitä, että paastonaika ja pääsiäinen ovat minulle nimenomaan henkilökohtainen juhla ja kokemus: joulun asioita jakaa enemmän perheen kanssa. Pääsiäisen ajan kuljen Jeesuksen kanssa etapista toiseen ja koen. Sillä ei ole väliä, olenko töissä vai vapaalla, samalla tavalla voin kulkea ja kokea. Ihana kevät ja pääsiäinen!

Tänään on myös kansanvallan juhlapäivä, kun saamme äänestää eduskuntavaaleissa. Maallisessa ja yhteiskunnallisessa mielessä saamme olla kiitollisia siitä, että näin on. Meillä on todellisuudessa asiat niin paljon paremmin kuin monessa muussa maassa. Varsinkin näin vaalien alla tuntuu siltä, että meillä on kaikki pielessä ja kaikki pitäisi korjata. Tottakai paljon voidaan tehdä vielä paremmin ja toisella lailla, mutta totuus on, että hyvä täällä on. Omassa työssä näkee paljon kärsiviä ja huono-osaisia. Mutta heille on auttamiskeinoja ja diakoniatyölläkin on resursseja auttaa ja tukea.

Juttelin perjantaina yhden eduskuntavaaliehdokkaan kanssa Tampereen keskustorilla. Kysyin, onko hän tietoinen kirkon hallitusohjelmatavoitteista. Ei ollut, mutta pyysi lähettämään ne hänelle. Olemmeko me seurakuntaväki itsekään niistä tietoisia? On hyvä tietää, mitä asioita erityisesti kirkko haluaa olla edistämässä valtion kanssa. Näissä hallitusneuvotteluissa kirkko haluaa nostaa esille lapsiperheköyhyyden, saattohoidon, alueellisen kehityksen ja yhdenvertaisuuden, monikulttuurisuuteen liittyvät teemat sekä kirkon ja valtion suhteiden pohtimisen. 

Nämä ovat asioita, jotka varmaan kuka tahansa voi allekirjoittaa tärkeiksi ja olla omalta osaltaan edistämässä niitä omassa ympäristössään ja esirukouksessa. Ehkäpä jokainen voisi lähettää nämä linkit "omalle" kansanedustajalleen? 


https://evl.fi/plus/yhteiskunta-ja-kirkko/sosiaalietiikka/kirkon-hallitusohjelmatavoitteet-2019

https://evl.fi/documents/1327140/45307957/Kirkon_hallitusohjelmatavoitteet_2019.pdf/b687a789-1680-91a4-a1a5-01a570d36aac


Siunattua ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!

Pienoisevankeliumi

(Joh 3:16)

* * *

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jottei yksikään,
joka häneen uskoon,
joutuisi kadotukseen
vaan saisi iankaikkisen elämän.