Istun Valkeakosken kirkon morsiushuoneessa ja kuuntelen virolaisen Lambertus-kuoron innostavaa laulua. Menossa on Hengen Uudistuksen kesäjuhlat meillä Valkeakoskella, niiden ensimmäinen päivä. Uskomatonta, että nyt ollaan tässä, vuoden valmistautumisen ja suunnittelun jälkeen. Lambertus-kuoro tulee Hagerista, joka on Sääksmäen seurakunnan ystävyysseurakunta jo monen vuoden ajalta. On mukava nähdä täällä tuttuja ihmisiä, jotka vuosi sitten ottivat meidät sydämellisesti vastaan retkellämme Hagerissa. Ei tosin pitkää aikaa, sillä kuoro jatkaa tästä Suomen kiertuettaan. Jumalan siunausta heille!
Hengen Uudistuksen juhlat jatkuvat vielä huomenna lauantaina ja sunnuntaina. Tänään kirkossa on ehkä noin 400 henkeä, mutta huomiseksi "pääpäiväksi" odotetaan vielä paljon enemmän Jeesuksen ystäviä. Hengen uudistus-liike toimii luterilaisen kirkon sisällä tuoden esiin karismaattisuutta, ylistystä ja armolahjoja. Mikäs siinä, kyllä meidän kirkkoon sopii, vaikka kaikkien kädet eivät olekaan yhtä taipuvaisia nousemaan ylös. Mutta ainakin sydämessä!
Ai miksi istun morsiushuoneessa, joka yleensä on vihittävien parien rauhoittumispaikka ja usein messun jälkeen rukouspalvelun käytössä? Isot juhlat ovat vaatineet monenlaisia järjestelyjä ja tähän morsiushuoneeseen saimme ensiapu- ja lepotilan. Kun ihan virallisia SPR:n ensiapupäivystäjiä ei löytynyt, minä ja kollegani saamme hoitaa tätä hommaa. Diakonissoina meillä on myös sairaanhoitajan koulutus ja ensiapukoulutuskin on ajan tasalla. Mukava, kun saa tätäkin puolta ammattitaidostaan käyttää.Tähän asti on kyllä ollut rauhallista sekä ensiapu- että leporintamalla ja toivottavasti sama jatkuu. Ei ainakaan liian helteen takia tarvitse kenenkään kärsiä.
Eli tällaisissa merkeissä vietän kaksi viimeistä työpäivääni ennen kesälomaa. Aika hienoa! Täytyy sanoa, että olen hieman uupunut odotellessani vapauden aikaa tänne saakka. Heinäkuu kokonaisuudessaan oli yllättävän kiireinen ja olin aika paljon yksin töissä. Lisäksi tein yhdellä kädellä myös jotain tiedottajan hommia eli viestittelin Valkeakosken Sanomien ja omien nettisivujen kanssa. Mutta kun nyt olen tänne asti selvinnyt ja vielä jaksan puhua, kirjoittaa ja välillä hymyilläkin, täytyy olla kiitollinen siitä, että on töitä, on saanut auttaa ihmisiä ja työtovereita ja toivottavasti tehdä jotain oikein Jumalan työn hyväksi. Usein ajattelen myös sitä, että maailmassa on paljon maita, joissa kesälomat ovat paljon lyhempiä ja silti on koko vuosi jaksettava. Kyllä meillä Suomessa on hyvät edut.
Vaikka minä jään lomalle, diakoniatyö ja ihmisten auttaminen jatkuu saumattomasti. Kollegat jatkavat ja ovat valmiudessa. Tosin vetävät pareittain pari leiriäkin: eläkeikäisten leirin ja diakonialeirin. Diakonian leirit ovat yleensä elokuussa, kun koulut ovat jo alkaneet, eikä rippileirejä enää ole. Eläkeikäisten leirille on ilmoittautunut 21 leiriläistä ja ohjelma näyttää oikein mukavalta. Ja hyvää ruokaa on tietysti runsaasti tarjolla. Diakonialeirille kutsumme asiakaskunnastamme sellaisia, joilla on ehkä sosiaalisia tai taloudellisia esteitä lomailuun, eivätkä he ole pitkään aikaan päässeet mihinkään. Leiri on heille ilmainen ja siitä on ollut todella hienoja kokemuksia sekä leiriläisillä että työntekijöillä.
Sitten kun minä palaan, on jo syyskuu ja syyskauden touhut täysillä käynnistymässä. Siksikin tässä viimeisinä työpäivinä on ollut paineita saada syksy sillä lailla pakettiin, että kaikki lähtee heti hyvin pyörimään. Nyt tuntuu siltä, että olen tehnyt kaiken, mitä on pitänyt ja pystynyt. Toivon, että saan lomalla levätä, uudistua ja rakastaa, jotta jaksan taas sillä rakkaudella palvella muita.
Hengen Uudistuksen juhlat jatkuvat vielä huomenna lauantaina ja sunnuntaina. Tänään kirkossa on ehkä noin 400 henkeä, mutta huomiseksi "pääpäiväksi" odotetaan vielä paljon enemmän Jeesuksen ystäviä. Hengen uudistus-liike toimii luterilaisen kirkon sisällä tuoden esiin karismaattisuutta, ylistystä ja armolahjoja. Mikäs siinä, kyllä meidän kirkkoon sopii, vaikka kaikkien kädet eivät olekaan yhtä taipuvaisia nousemaan ylös. Mutta ainakin sydämessä!
Ai miksi istun morsiushuoneessa, joka yleensä on vihittävien parien rauhoittumispaikka ja usein messun jälkeen rukouspalvelun käytössä? Isot juhlat ovat vaatineet monenlaisia järjestelyjä ja tähän morsiushuoneeseen saimme ensiapu- ja lepotilan. Kun ihan virallisia SPR:n ensiapupäivystäjiä ei löytynyt, minä ja kollegani saamme hoitaa tätä hommaa. Diakonissoina meillä on myös sairaanhoitajan koulutus ja ensiapukoulutuskin on ajan tasalla. Mukava, kun saa tätäkin puolta ammattitaidostaan käyttää.Tähän asti on kyllä ollut rauhallista sekä ensiapu- että leporintamalla ja toivottavasti sama jatkuu. Ei ainakaan liian helteen takia tarvitse kenenkään kärsiä.
Eli tällaisissa merkeissä vietän kaksi viimeistä työpäivääni ennen kesälomaa. Aika hienoa! Täytyy sanoa, että olen hieman uupunut odotellessani vapauden aikaa tänne saakka. Heinäkuu kokonaisuudessaan oli yllättävän kiireinen ja olin aika paljon yksin töissä. Lisäksi tein yhdellä kädellä myös jotain tiedottajan hommia eli viestittelin Valkeakosken Sanomien ja omien nettisivujen kanssa. Mutta kun nyt olen tänne asti selvinnyt ja vielä jaksan puhua, kirjoittaa ja välillä hymyilläkin, täytyy olla kiitollinen siitä, että on töitä, on saanut auttaa ihmisiä ja työtovereita ja toivottavasti tehdä jotain oikein Jumalan työn hyväksi. Usein ajattelen myös sitä, että maailmassa on paljon maita, joissa kesälomat ovat paljon lyhempiä ja silti on koko vuosi jaksettava. Kyllä meillä Suomessa on hyvät edut.
Vaikka minä jään lomalle, diakoniatyö ja ihmisten auttaminen jatkuu saumattomasti. Kollegat jatkavat ja ovat valmiudessa. Tosin vetävät pareittain pari leiriäkin: eläkeikäisten leirin ja diakonialeirin. Diakonian leirit ovat yleensä elokuussa, kun koulut ovat jo alkaneet, eikä rippileirejä enää ole. Eläkeikäisten leirille on ilmoittautunut 21 leiriläistä ja ohjelma näyttää oikein mukavalta. Ja hyvää ruokaa on tietysti runsaasti tarjolla. Diakonialeirille kutsumme asiakaskunnastamme sellaisia, joilla on ehkä sosiaalisia tai taloudellisia esteitä lomailuun, eivätkä he ole pitkään aikaan päässeet mihinkään. Leiri on heille ilmainen ja siitä on ollut todella hienoja kokemuksia sekä leiriläisillä että työntekijöillä.
Sitten kun minä palaan, on jo syyskuu ja syyskauden touhut täysillä käynnistymässä. Siksikin tässä viimeisinä työpäivinä on ollut paineita saada syksy sillä lailla pakettiin, että kaikki lähtee heti hyvin pyörimään. Nyt tuntuu siltä, että olen tehnyt kaiken, mitä on pitänyt ja pystynyt. Toivon, että saan lomalla levätä, uudistua ja rakastaa, jotta jaksan taas sillä rakkaudella palvella muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti