Maailmassa on monenlaisia ihmisiä, todellakin. Maailmassa on myös monia uskontoja, joiden kaikkien kanssa pitäisi pystyä käymään keskustelua elämästä ja kuolemastakin. Ja vielä: maailmassa on myös monenlaisia kristittyjä. Tämä kirjoitukseni kertoo siitä yhteydestä, jota erilaiset kristityt etsivät ja jota kutsutaan sanalla ekumenia.
Muutaman kerran vuodessa pidämme diakonian työtovereiden kanssa tiimipäivän: teemme jotain "ihan muuta" ja herättelemme uusia ajatuksia ja tunteita rutiineiden ulkopuolella. Siinä samalla tulee käsiteltyä myös tärkeitä ajankohtaisia asioita. Viime perjantaina oli tällainen päivä ja pääsimme vierailemaan Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingin Vuosaaressa. Sofia on ortodoksinen kulttuurikeskus ja ihmisten kohtaamispaikka, joka kutsuu monenlaisia ihmisiä kohtaamaan. (Sofia tarkoittaa muuten suomeksi viisautta.) Sofia on vahvasti ekumeeninen paikka: kaikki kristityt ovat tervetulleita. Ja muutkin.
Sofiaan oli helppo mennä Helsingin laitamia myöten ja eipä olisi uskonut, että niin kaunis paikka löytyy: pientä mäntykannasta pitkin ajettiin perille meren rantaan. Kuinka kaunista kesällä mahtaakaan olla, kun nyt jo liki kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Keskuksen yhteydessä on myös hotelli, jossa voi kuka tahansa majoittua. Julkiset kulkuyhteydet ovat hyvät. Keskuksen päärakennuksessa ei muita vierailijoita näkynyt ja tunnelma oli seesteisen rauhallinen. Siellä söimme myös erinomaisen lounaan.
Meidät otti vastaan metropoliitta Ambrosiuksen sihteeri Anssi Jalonen, joka esitteli kurssikeskusta ja sen toimintaa. Kurssikeskuksessa oli parasta aikaa suuri ikoninäyttely, jonka teoksiin ihastellen tutustuimme. Parasta kuitenkin oli Pyhän Viisauden kappeliin, jossa oppaamme Anssi ja isä Oleg pitivät meille hetkipalveluksen. Kaunista silmille, korville, kaikille aisteille. Palveluksessa rukoiltiin meidän ja koko Sääksmäen seurakunnan kristittyjen ystävien puolesta! Ekumeniaa parhaimmillaan.
Ortodoksisen kirkon Helsingin hiippakunnan toimistot ovat myös Sofiassa. Itse metropoliitta ei ollut paikalla, vaan piispa Irja Askolan ja roomalaiskatolisen kirkon piispa Teemu Sipon kanssa vierailulla Roomassa. Siinä itse havahduin, että nythän on tosiaan menossa kristittyjen maailmanlaajuinen ekumeeninen rukousviikko. Olimmepa hyvään aikaan tutustumassa sisarkirkon paikkaan. Meillä Valkeakoskellahan tämä tammikuinen rukousviikko näkyy parhaiten ekumeenisena kirkkovaelluksena, joka taas toissa sunnuntaina vaellettiin. 18.1. oli varsinainen 1. rukouspäivä.
Nykyään vuodessa on kaksi ekumeenista rukouspäivää: toinen on vastuuviikolla, YK:n päivänä 24.10. Muistan sen ajan, kun niitä oli vielä neljä. Tasavallan presidentti antaa edelleen rukouspäiväjulistuksen rukouspäivien ajatusten pohjaksi. Tämä asia jää aivan liian vähälle huomiolle. Tämän kirjoituksen otsikko on 1. Pietarin kirjeestä ja se on tämän vuoden rukousviikon tunnus. Ajattele: jokainen meistä on kutsuttu omalla elämällään julistamaan Jumalan suuria tekoja!
Kulttuurikeskus Sofiassa oli hyvä olla kristittyjen veljien ja sisarien luona. Meidän tulisikin rohkeasti lähestyä kaikkia erilaisia kristittyjä, rukoilla yhdessä ja auttaa yhdessä lähimmäisiä. Meillä on kuitenkin enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Ja ne, mitkä erottavat, ovat suurin osa vain tuttujen tapojen erilaisuutta. Omaa kristillisyyttä on aikojen saatossa totuttu ilmaisemaan ja toteuttamaan eri tavoin. Vaikka nämähän ne juuri lähestymistä estävät: osaanko toimia ja puhua oikein? Mitä sillä väliä, tottumatonta ymmärretään ja opastetaan.
Vähässä ovat ne asiat, jotka opillisesti todella erottavat. Oikeastaan nämä yksityiskohdat ymmärtävät vain viisaat. Ekumenia tähtää siihen, että jonain päivänä näitä erottavia tekijöitä ei olisi vaan olisimme oikeasti kaikki yhtä. Ja että saisimme joukkoomme vielä lisää ihmisiä kristinuskon ulkopuolelta. Siihen saakka olkaamme rohkeasti saman Jumalan lapsia, kunnioittakaamme toinen toistamme ja rukoilkaamme, yhdessä ja erikseen, yhteyden puolesta. Yhdessä voimme paljon!
Lisää kulttuurikeskus Sofiasta http://www.sofia.fi/
Lisää ekumeniasta ja rukousviikosta http://www.ekumenia.fi/
Muutaman kerran vuodessa pidämme diakonian työtovereiden kanssa tiimipäivän: teemme jotain "ihan muuta" ja herättelemme uusia ajatuksia ja tunteita rutiineiden ulkopuolella. Siinä samalla tulee käsiteltyä myös tärkeitä ajankohtaisia asioita. Viime perjantaina oli tällainen päivä ja pääsimme vierailemaan Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingin Vuosaaressa. Sofia on ortodoksinen kulttuurikeskus ja ihmisten kohtaamispaikka, joka kutsuu monenlaisia ihmisiä kohtaamaan. (Sofia tarkoittaa muuten suomeksi viisautta.) Sofia on vahvasti ekumeeninen paikka: kaikki kristityt ovat tervetulleita. Ja muutkin.
Sofiaan oli helppo mennä Helsingin laitamia myöten ja eipä olisi uskonut, että niin kaunis paikka löytyy: pientä mäntykannasta pitkin ajettiin perille meren rantaan. Kuinka kaunista kesällä mahtaakaan olla, kun nyt jo liki kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Keskuksen yhteydessä on myös hotelli, jossa voi kuka tahansa majoittua. Julkiset kulkuyhteydet ovat hyvät. Keskuksen päärakennuksessa ei muita vierailijoita näkynyt ja tunnelma oli seesteisen rauhallinen. Siellä söimme myös erinomaisen lounaan.
Meidät otti vastaan metropoliitta Ambrosiuksen sihteeri Anssi Jalonen, joka esitteli kurssikeskusta ja sen toimintaa. Kurssikeskuksessa oli parasta aikaa suuri ikoninäyttely, jonka teoksiin ihastellen tutustuimme. Parasta kuitenkin oli Pyhän Viisauden kappeliin, jossa oppaamme Anssi ja isä Oleg pitivät meille hetkipalveluksen. Kaunista silmille, korville, kaikille aisteille. Palveluksessa rukoiltiin meidän ja koko Sääksmäen seurakunnan kristittyjen ystävien puolesta! Ekumeniaa parhaimmillaan.
Ortodoksisen kirkon Helsingin hiippakunnan toimistot ovat myös Sofiassa. Itse metropoliitta ei ollut paikalla, vaan piispa Irja Askolan ja roomalaiskatolisen kirkon piispa Teemu Sipon kanssa vierailulla Roomassa. Siinä itse havahduin, että nythän on tosiaan menossa kristittyjen maailmanlaajuinen ekumeeninen rukousviikko. Olimmepa hyvään aikaan tutustumassa sisarkirkon paikkaan. Meillä Valkeakoskellahan tämä tammikuinen rukousviikko näkyy parhaiten ekumeenisena kirkkovaelluksena, joka taas toissa sunnuntaina vaellettiin. 18.1. oli varsinainen 1. rukouspäivä.
Nykyään vuodessa on kaksi ekumeenista rukouspäivää: toinen on vastuuviikolla, YK:n päivänä 24.10. Muistan sen ajan, kun niitä oli vielä neljä. Tasavallan presidentti antaa edelleen rukouspäiväjulistuksen rukouspäivien ajatusten pohjaksi. Tämä asia jää aivan liian vähälle huomiolle. Tämän kirjoituksen otsikko on 1. Pietarin kirjeestä ja se on tämän vuoden rukousviikon tunnus. Ajattele: jokainen meistä on kutsuttu omalla elämällään julistamaan Jumalan suuria tekoja!
Kulttuurikeskus Sofiassa oli hyvä olla kristittyjen veljien ja sisarien luona. Meidän tulisikin rohkeasti lähestyä kaikkia erilaisia kristittyjä, rukoilla yhdessä ja auttaa yhdessä lähimmäisiä. Meillä on kuitenkin enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Ja ne, mitkä erottavat, ovat suurin osa vain tuttujen tapojen erilaisuutta. Omaa kristillisyyttä on aikojen saatossa totuttu ilmaisemaan ja toteuttamaan eri tavoin. Vaikka nämähän ne juuri lähestymistä estävät: osaanko toimia ja puhua oikein? Mitä sillä väliä, tottumatonta ymmärretään ja opastetaan.
Vähässä ovat ne asiat, jotka opillisesti todella erottavat. Oikeastaan nämä yksityiskohdat ymmärtävät vain viisaat. Ekumenia tähtää siihen, että jonain päivänä näitä erottavia tekijöitä ei olisi vaan olisimme oikeasti kaikki yhtä. Ja että saisimme joukkoomme vielä lisää ihmisiä kristinuskon ulkopuolelta. Siihen saakka olkaamme rohkeasti saman Jumalan lapsia, kunnioittakaamme toinen toistamme ja rukoilkaamme, yhdessä ja erikseen, yhteyden puolesta. Yhdessä voimme paljon!
Lisää kulttuurikeskus Sofiasta http://www.sofia.fi/
Lisää ekumeniasta ja rukousviikosta http://www.ekumenia.fi/
