Joskus vuosia sitten Nivalan nuorisoseura esitti useita herännäisyydestä kertovia näytelmiä. Herännäisyys eli körttiläisyys on merkittävä osa Nivalan historiaa ja nykypäivää. Yksi näytelmistä oli muistaakseni nimeltään Armon villaus. Ja villaus nimenomaa kahdella ällällä kirjoitettuna, muulla murrealueella sana olisi "vilaus". Paavo Ruotsalainen, herännäisyyden perustajahenkilö, ainakin näytelmässä esiintyi, muuta en juuri muistakaan. Mutta siitä saakka mukanani on ollut tuo ilmaisu, armon villaus.
Armon villauksia, tai vilauksia, ovat sellaiset hetket, jolloin voi hetkellisesti todella kokea Jumalan läsnäolon ja armon. Tavallisen ihmisen arkisessa elämässä niitä ei ole paljon ja siksi ne ovat erityisen arvokkaita. Teologisesti ilmaistuna nämä hetket lienevät osa Jumalan yleistä ilmoitusta itsestään. Jumala ilmoittaa itsestään Raamatussa, ihmiskunnan ja ihmisten historiassa, luonnossa ja muissa luomissaan asioissa. Omat armon villaukseni liittyvät useimmiten luontoon tai muihin ihmisiin ja näin omalta osaltani todistan teologiaa oikeaksi.
Haluan nyt kertoa joitakin armon villauksia, joita tänä kesänä olen kokenut. Herännäisyyden vuotuiset kesäjuhlat, Herättäjäjuhlat, järjestettiin tänä kesänä kotiseudullani Nivalassa. Kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat Sanan ääreen istumaan kovilla penkeillä keskellä avaraa maisemaa. Kyllä se on armon villaus, kun siellä penkillä saa istua ja jonkun Jumalan sanan kohdalleen tunnistaa. Ja vielä omalla kotipaikkakunnalla. Tällä kertaa juhlilla myös puhuttiin paljon armosta, olihan juhlien tunnuslause "Armossa avarassa".
Varsinaisella kesälomalla retkeilimme Suomussalmella ja Kuusamossa. Sain nähdä monia paikkoja ja asioita, joista olen pitkään haaveillut, Suomen ihmeellistä luontoa ja historiallisia paikkoja. Se on armon villaus, kun katselee ikiaikaista maisemaa tai kaunista auringonlaskua. Tai kun tapaa rakkaan sukulaisen, jota ei ole aikoihin nähnyt.
Vielä yksi villaus. Tampereen Filharmonia on jo monena kesänä järjestänyt ilmaisen puistokonsertin Tampere-talon pihalla. Minä ja yli 10 000 muuta olimme taas elokuun alkupuolella kuuntelemassa hienoa musiikkia. Tällä kertaa orkesteri soitti loppunumerona Sibeliuksen Finlandian. Se oli armon villaus. Sitä kuunnellessa ajattelin, että tätä tehdessään Sibeliuksella on ollut yhteys Jumalaan; nyt soittaessaan orkesterilla ja johtajalla on yhteys Jumalaan ja meillä kuuntelijoilla myös. Niin ylimaallisen kaunista se on.
Tässä vain pari pientä väläystä vapaa-ajaltani. Armon villauksia löytyy myös arjen ja työn keskeltä, mutta se on ihan toinen tarina. Armon villaukset ovat kiitoksen aiheita. Täytyy vielä kirjoittaa se tärkeä asia, että tämän yleisen ilmoituksen lisäksi Jumalalla on meille myös erityinen ilmoitus: Jeesus Kristus. Joka yleisten kokemusten lisäksi tunnustaa myös ainutlaatuisen ja erityisen Jeesuksen Vapahtajakseen, on saava ikuisen armon paisteen.
Kaunista syksyä ja armon villauksia!
