Rakkauden kaksoiskäsky

SAARNA SÄÄKSMÄEN KIRKOSSA 20.10.2019

Evankeliumi Matt. 22: 34-40

Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Kun mietin tätä saarnaa pöydän ääressä kirjojen ja tietokoneen kanssa, katseeni hakeutui koko ajan ulos ruskaan ja auringonpaisteeseen. Puut ovat olleet niin kauniita. Tuntuu, että sitä näkyä täytyy katsoa niin kauan kuin sitä kestää. Kauneuskin on jonkinlaista rakkautta? Ja valo? Jos ihmiseltä kysytään, mitä rakkaus on, hän lähes varmasti määrittelee sen tunteeksi. Sitä se varmasti onkin. Mutta onko se jotain muutakin? 

Tämän päivän evankeliumi liittyy niiden monien kertomusten joukkoon, joissa Jeesus keskustelee tai kiistelee juutalaisten opettajien kanssa. Eri kertomukset ja evankeliumit kuvaavat näitä tapahtumia eri tavoin: riippuu paljon evankeliumin kirjoittajasta, ”toimittajasta”, miten kertomus esitetään. Usein kertomus lähtee siitä, että lainopettajat haluavat panna Jeesuksen koetukselle ja kysyvät häneltä jotain. Aina Jeesus vastaa hyvin, mutta sitä ei pysty sanomaan, mikä vaikutus sanomisilla vastapuolelle on. Historia tietää, että lopputulos oli Jeesuksen teloittaminen, mutta jäikö kuitenkin jollekin jotain miettimistä Jeesuksen sanoista? Sanoin tuolla aiemmin, että ”kertomuksia, joissa Jeesus keskustelee tai kiistelee”. Ei tässäkään kertomuksessa sanota, että Jeesus mitenkään kiistelisi. Sellaisena me kuitenkin nämä tarinat usein kuvitamme. Tai ehkä pikemminkin niin, että lainopettajat kiistelevät ja Jeesus on tyynen rauhallinen. 

Lainopettaja luulee olevansa ovela, kun kysyy Jeesukselta lain suurinta käskyä. Jos ajatellaan koko juutalaista eli Mooseksen lakia lukemattomine käskyineen, lienee mahdoton tehtävä nostaa sieltä yhtä ylitse muiden. Jos Jeesus olisi vastannut minkä tahansa yksittäisen käskyn, olisi ollut helppoa perustella hänen olevan väärässä.  Jeesus vastaakin upealla Jumalan lain tiivistelmällä, johon sisältyvät kaikki käskyt ja jota kukaan ei voi kiistää. Mooseksen laissa oli sekä käsky rakastaa Jumalaa (5. Moos. 6:5) että käsky rakastaa lähimmäistä (3.Moos. 19:18), mutta aiemmin näitä käskyjä ei oltu yhdistetty tällä tavalla. 

Juutalaisessa perinteessä Jumalan rakastaminen perustuu Jumalan ja Israelin solmimaan liittoon. Jumalan rakastaminen on tietoinen valinta noudattaa lakia. Toisaalta Jumalan rakastamiseen kuuluu eettinen ulottuvuus, koska kysymys on kuuliaisuudesta Jumalalle ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Jumalan rakastamiseen liittyvistä tunteista puhutaan harvoin suoraan. Tunteikas rakkaus näkyy ehkä parhaiten psalmien kuvauksissa ja Laulujen laulussa. Kristillisessäkin perinteessä Jumalan rakastaminen on hänen tahtonsa tietämistä ja sen noudattamista. Jumalan rakastaminen on erilaista rakastamista kuin lähimmäisen rakastaminen, erilainen tunne. 

Alun perin käsky rakastaa lähimmäistä tarkoitti oman kansan jäsentä. Jo Mooseksen laissa käskyä kuitenkin laajennettiin koskemaan myös Israelissa asuvia muukalaisia. Nykyään käskyn ymmärtäminen on laajentunut niin, että lähimmäinen on kuka tahansa toinen ihminen, lähellä tai kaukana. Tämä rakkaus on erilaista lähimmäisestä riippuen. Toista rakastaa vain siksi, että hän on Jumalan kuva; jotain toista taas pakahtuvalla romanttisella rakkaudella; ja kaikkea siltä väliltä. 

Evankeliumitekstin lopuksi Jeesus sanoo, että ”tässä ovat laki ja profeetat”. Voisi ajatella niinkin, että laki aiemmin annettuna edustaa menneisyyttä ja profeetat yhteiskunnallisina ennustajina tulevaisuutta: rakkauden kaksoiskäsky on voimassa nyt ja aina. Jeesus ei kumonnut lain tärkeitä säädöksiä, vaan tiivisti ne. Viime sunnuntaina ymmärsin työtoverini Juha Valkaman hyvästä saarnasta, että Jeesuksen myötä Mooseksen laista jäivät pois ne käskyt ja ohjeet, joilla pyrittiin omilla teoilla olemaan parempia Jumalan edessä. Jäljelle jäivät kymmenen käskyä ja muut ohjeet, joilla toteutetaan rakkautta Jumalaan ja lähimmäiseen. Omilla teoilla emme voi pelastua, mutta uskomalla ja rakastamalla voimme. 

Rippikoulussa tämä rakkauden kaksoiskäsky on ”peruskamaa”: yksi ulkoläksyistä ja diakoniaopetuksen perusasioita. Diakoniatunnilla lähden liikkeelle siitä, miksi meidän tulee rakastaa lähimmäistä. Ensinnäkin Raamatusta löytyy rakkauden kaksoiskäskyn kaltaisia sanallisia kehotuksia, jotka meitä siihen ohjaavat. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.”-- ”Tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän.”—Esimerkiksi. Toiseksi meitä ohjaa rakkauteen ja auttamiseen Jeesuksen esimerkki. Hän meni kaikkein heikoimpien ja halveksituimpien luo ja auttoi. Se on niin vahva esimerkki, että harva siihen täysin pystyy. Mutta yrittää täytyy.

Rippikoulussa opetan myös, että rakkauden kaksoiskäsky on itse asiassa rakkauden kolmoiskäsky: ”rakasta…kuin itseäsi”. Varsinkin rippikouluikäisen itsestään epävarman nuoren kohdalla tämä on todella tärkeä sanoma, ja kaikenikäisten. Varhaisessa Raamatun tulkintahistoriassa ei nähty ongelmaa siinä, että ihmistä kehotetaan rakastamaan myös itseään. Luther kuitenkin kiisti tämän tulkinnan ja näki itserakkauden kielteisessä valossa. Itserakkaus onkin huono juttu: se on jotain negatiivista, joka peittää alleen lähimmäisenrakkauden. Itsensä rakastamisen varominen on vaivannut meitä vuosisatoja ja ehkä aiheuttanut turhaa huonoa itsetuntoa ja arkuutta. Moderni tulkinta ajatteleekin, että itseään voi rakastaa terveesti olematta itserakas tai itsekäs. Kyllä ihminen voi olla ylpeä itsestään Jumalan kuvana ja rakastettuna ja olla näin vahvempi rakastamaan myös muita. 

Lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen on tietysti lukemattomia tapoja. Rakkauden teot riippuvat vastaanottajan tarpeista ja toteuttajan kyvyistä ja jaksamisesta. On tärkeää miettiä, mikä lähimmäiselle ja yhteisölle on oikeasti hyväksi, että ei sokeudu omaan tulkintaansa asiasta.  Rakkauden kaksoiskäskyn tulkintaan on mahdollista yhdistää myös ympäristöstä huolehtiminen. Jos haluan Jumalalle ja lähimmäiselle hyvää, pidän huolta yhteisestä ympäristöstämme. Tänään vietämme myös sadonkorjuun kiitosjuhlaa. Jumala on luonnon kautta ja lähimmäisten työn avulla antanut meille parastaan. Pitäkäämme huolta siitä, että myös jatkossa saamme kiittää ja iloita runsaasta kotimaisesta sadosta ja kauniista luonnosta.

Tästä sunnuntaista alkaa myös ekumeeninen Vastuuviikko, jota on vietetty jo vuodesta 1979 saakka. Vastuuviikko on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja, jossa kirkot toimivat yhdessä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Tarkoitus on saada ihmiset pohtimaan, kyselemään ja arvioimaan omaa elämäntapaansa suhteessa maailman tilaan. Tänä vuonna Vastuuviikkoa vietetään teemalla Ihmisoikeuspuolustajat. Ihmisoikeuspuolustaja on henkilö, joka puolustaa ihmisoikeuksia rauhanomaisesti. Me kaikki voimme puolustaa ihmisoikeuksia omassa elinpiirissämme ja myös näin toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä. 

Käskyt rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuuluvat kiinteästi yhteen ja ovat yhtä tärkeitä. Uskon täytyy näkyä lähimmäisenrakkautena, jotta se ylipäätään on oikeaa uskoa. Se, joka rakastaa veljeään, rakastaa Jumalaa. Toisaalta opetus rakkauden kaksoiskäskystä auttaa pitämään kristillisen elämän eri puolet tasapainossa. Ilman lähimmäisenrakkautta usko käpertyy itseensä ja eristäytyy muista, kun taas Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen täydellinen samaistaminen kaventaa kristinuskon pelkäksi etiikaksi. On siis Jumalan rakastaminen eli usko ja lähimmäisen rakastaminen eli teot, yhtä aikaa. Sen lisäksi on armo, kun rakastamiseen ei kuitenkaan koko aikaa pysty.

Syksyn kultaa

Viime viikkoina silmät ja mieli ovat saaneet nauttia uskomattoman hienosta ruskasta. Puut ovat hehkuneet keltaisen, punaisen ja vihreän eri sävyissä. Hetken ne vielä hehkuvat, vaikka syksy onkin jo tuullut osan lehdistä pois. Työmatkallanikin on kultaisten haapojen reunustama "polku".

Samalla tavalla voisin sanoa kohdanneeni syksyn erilaisia värejä tämän viikon töissäni eli kultaisessa iässä olevia vanhuksia. Tällä viikolla vietettiin vanhusten viikkoa ja oli ihanaa omistaa iso osa viikosta heille. Viikkomme alkoi sunnuntain messusta, jossa kollegani Anna-Mari hienosti saarnasi ja josta hän toi mukanaan arkeen Sanaa, yhteyttä ja siunatut ehtoollisaineet. Sain myös yllättyä siitä, miten hienosti suntiomme valmistivat ehtoollisvälineet pieniin matkapakkauksiin. Olimme saaneet kotipalvelulta 16 tervehdyskäyntipyyntöä heidän asiakaskunnaltaan ja näistä peräti puolet toivoi myös kotiehtoollista.


Maanantaina oli ensimmäisen käynnin aika ja vuosisadan eläneen Jumalan ihmeen kohtaaminen. Paljon ei enää jaksettu, mutta virsiä kuitenkin tapailtiin ja ehtoollisesta iloittiin. Hän kiitti Jumalaa siunauksesta elämän matkalla ja - niin kuin ymmärsin - toivotti meille turvallista elämän matkaa. Kiitos! Maanantaina illalla päätin vielä soittaa seuraavan päivän käynneistä ja se olikin oikea päätös. Toisella heistä oli huono hetki ja hän tarvitsi kuuntelijaa. Puhui Jumalan ihmeestä ja enkeleistä, kun juuri oikeaan aikaan soitin.


Tiistaina sitten tämän ihmisen luo. Vietimme tunteikkaan ehtoollishetken hänen ja sukulaisnaisen kanssa. Laulettiin virsi, jota isä oli laulanut hevoskärryissä istuessaan. Juotiin teetä ja nautittiin pöydän antimista. Tämä yksinäinen piristyi ja sai toivoa jatkaa eteenpäin. Kerroin, että jos ehtoollisesta on apua, sitä voi muulloinkin pyytää. --- Toisella tiistain käynnillä ei tarvittu ehtoollisaineita, mutta käynti oli sitäkin tärkeämpi. Vanhus halasi ja sanoi, että on ollut niin ikävä. Ihmeen positiivisena tässä kodissa oltiin, vaikka vaikeat sairaudet rajoittavat elämää. Ehkä myös taloudellinen pärjääminen. Näissä kodeissa käyntejä jatketaan, kuten tähänkin asti. --- Keskiviikkopäivä vei uuden tuttavuuden luokse. Siellä oli vähän epäselvyyttä, mitä tämä tällainen tervehdyskäynti tarkoittaa, mutta loppujen lopuksi keskustelu sujui ja päättyi kiitoksiin.


Torstaina ei kotikäynnille ehtinyt, sillä vuorossa oli johtoryhmän kokous ja Ikäihmisten syystapahtuma liikuntahallilla. Syystapahtuma veti taas satoja osallistujia ja oli mukava olla paikalla. Syystapahtumassa varauduttiin vanhuuteen ja myös seurakunta voi olla siinä tukena: tarjoamme toimintaa ja yhteyksiä pärjäämisen tueksi. Diakonian pöydässä oli mukana ensimmäiseltä kierrokselta palanneita Kyläluutia, jotka odottivat uusia kyläilypaikkoja. Kaksi niistä lähtikin uudelle kierrokselle tapaamaan yksinäisiä. Se, joka ottaa Kyläluudan, voi pitää sitä vain 1-2 viikkoa ja sitten se on vietävä uuteen paikkaan. Ja näin jatketaan. Kyläluudalla on mukanaan reissuvihko, johon kirjataan, missä se on vieraillut. Kyläluudan kanssa on helpompi mennä kyläilemään, kun on jotain vietävää.

                                                     
             Päivi, Jouni ja Kyläluudat syystapahtumassa. Kuva  Anna-Mari Paloniitty-Tuominen


Vanhusten viikon perjantaina vietettiin Kohtaamispaikan 30-vuotisjuhlia. Kuinka monia satoja ihmisiä siellä onkaan kohdattu vuosien aikana ja kuinka ihmiset ovat kohdanneet toisiaan? Mahtava juhlan aihe, jota oli juhlistamassa yli 30 ihmistä. Ulla oli leiponut hyvää täytekakkua ja myös muisteli Kohtaamispaikan taivalta. Juha piti hyvän, aiheeseen sopivan hartauspuheen. Hienointa on, että Kohtaamispaikan tarina yhä jatkuu, käsi kädessä kaupungin Lähitorin kanssa. Sinne muutkin kuin ikäihmiset kahville ja seurustelemaan.


Perjantaina vielä kaksi tervehdyskäyntiä. Toinen tutun ihmisen luo, toinen uusi tuttavuus. Tutun luona ehtoollishetkessä oli mukana yli kymmenen vuoden yhteinen tarina puolison kuolemasta aktiivileireilijäkauden kautta oman elämän heikentymiseen. Uusi tuttavuus toi tuulahduksen syvältä paikkakunnan maaseudulta ja sen suurista tapahtumista.


Viikko päättyi taas seurakunnan päätapahtumaan, messuun. Messuun vein mennessäni kaikki viikolla kohdatut ihmiset ja esirukouksessa rukoiltiin heidän puolestaan. Mukava, että messussa oli nelisenkymmentä ihmistä. Messun jälkeen oli vielä lähetyslounas, missä olikin erinomaisen maistuva pitopöytä.


Tämä oli hyvä viikko. Pari ehtoollishetkeä on vielä tulevalla viikolla. Ne ovat minullekin aina juhlaa. Ehtoollisessa saamme pyhän sakramentin välityksellä liittyä Kristukseen ja toinen toisiimme. Siitä saa voimaa.