Yksinäiset yhteisössä

Aamulehti uutisoi 8.4., että yksin asuminen yleistyy nopeasti: Suomessa on jo yli miljoona yhden hengen kotitaloutta. Yksin asumista ei huomioida riittävästi yhteiskunnan rakenteissa ja yksin asumisen kohdalla esimerkiksi huono-osaisuus ja toimeentulo-ongelmat ovat yleisempiä. Kuinka moni näistä yksin asuvista on lisäksi yksinäinen?

Yksin asuminen ei suoraan tarkoita yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä tutkittaessa voidaan erottaa koettu yksinäisyys ja mitattavissa oleva sosiaalisten suhteiden määrä. Yksin asuvalla voi olla runsaasti sosiaalisia suhteita ja vaikkei olisikaan, hän ei välttämättä koe itseään yksinäiseksi. Yksinäisyys on siis vahvasti omasta itsestä nouseva subjektiivinen kokemus. Toisaalta myös joukossa voi kokea itsensä yksinäiseksi.

Professori Juho Saari (Yksinäisten Suomi -kirja) kirjoittaa, että joka viides suomalainen kokee silloin tällöin olevansa yksinäinen. Kaikkein traagisinta yksinäisyys on sen prosentin kohdalla, joka kokee olevansa yksinäinen jatkuvasti. Yksinäisyys voi olla koko elämää määrittävä ahdistava kokemus, joka aiheuttaa muita ongelmia ja josta ei ehkä omin avuin pääse pois. Yksinäisyyttä on kaikissa ikäryhmissä lapsista vanhuksiin.

Tutkimuksen mukaan yksinäisyys heikentää ihmisen hyvinvointia enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä. Jotkut ovat sitä mieltä, että yksinäisyys on modernin yhteiskunnan tuotos, jota yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja individualisaatio lisäävät. Yksinäisyyden kokemukselle voidaan löytää selitys myös ihmisen kehityshistoriasta: yksinäisyys on yksilölle signaali siitä, että sosiaalisia suhteita on liian vähän selviytymiseen. Yksinäisyys on paitsi yksilön, myös yhteiskunnan ongelma, sillä se lisää muun muassa terveydenhoitomenoja.

Jokaisella paikkakunnalla ihmiset muodostavat erilaisia yhteisöjä. On kuntalaisten yhteisö, seurakunnan yhteisö, urheiluseura, kaveriporukka, naapurusto ja lukemattomia muita yhteisöjä. Yhteisöt ja yhdistykset tekevät hyvää työtä isomman kokonaisuuden hyväksi ja yhdessä voimme auttaa heikommassa asemassa olevia. Miten löydämme ne kaikkein yksinäisimmät ja kerromme heille, että tähän yhteisöön kuulut?

Yksinäisten tavoittaminen kuuluu seurakunnan ja monen yhteisön tavoitteisiin, mutta yksin emme voi sitä tehdä. Haastan jokaisen katsomaan ympärilleen ja huomaamaan yksinäisen. Koputa oveen, katso silmiin, hymyile, kysy mitä kuuluu, pyydä mukaan. Pelkästään tällä voit lievittää jonkun yksinäisyyttä. Toisen luvalla voit myös ilmoittaa esimerkiksi seurakuntaan, että lähimmäinen tarvitsee apua.