Nykypäivän yhteiskunta on auki 24/7 eli seitsemän päivää viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Varmaan monelle ihmiselle pyhäpäivä eli sunnuntai ei tarkoita yhtään mitään. Vaikka omatkin tavat ovat muuttuneet, sunnuntai tarkoittaa jotain erityistä.
Omassa työssä sunnuntai on useimmiten vapaa ja se on oma erityinen lepopäivä. Jos sunnuntai on työpäivä, se tarkoittaa yleensä sitä, että olen messussa ja se on yhtä juhlaa. Jos en ole töissä, enkä pääse muuten kirkkoon, jotain jumalista puhetta on kuultava. Se on jännä tarve erityisesti juuri sunnuntaisin. Usein kuuntelen RadioDeitä samalla kun teen sunnuntairuokaa ja on ilo kuulla siellä sana Jeesus. Parasta on, jos sattuu tulemaan virsiä.
Viime sunnuntai oli Lähimmäisen sunnuntai. Sen teemat ovat lähellä diakoniatyötä, oikeastaan sen perusta. RadioDeissä satuin kuulemaan neljän viisaan henkilön keskustelua päivän teemasta ja se osui. Päivästä kerrotaan Kirkkokäsikirjassa näin: Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Kirkkokäsikirja tiivistää asian hyvin. Juuri niin kuin RadioDein keskustelussakin puhuttiin, Jeesus itse on meille esimerkki: olihan hän kaikkien menneiden ja tulevien ihmisten lähimmäinen toimiessaan maailmassa ja kuollessaan kaikkien puolesta ristillä. Se on meille niin kova esimerkki, että sen alle meinaa uupua. Mutta: ylösnousseelta saamme myös voiman toimia lähimmäisten hyväksi. Muistaen, että kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa jotakuta.
Tunnustan, että minulle on ollut joskus vaikeaa nähdä kaikissa ihmisissä Jumalan kuva. Jotkut ihmiset ovat jostain syystä käyneet hermoille tai jotain muuta. Onneksi tällaisia kohtia ei ole montaa ollut. Tämä osoittaa vain sen, että asian kanssa pitää kilvoitella koko ajan. Mutta jos ajattelet kaikkia Jumalan kuvaksi, on helpompi toimia tasavertaisesti kaikkien hyväksi. Muista myös se, että olet itsekin arvokas Jumalan kuva ja sinulla on väliä!
Lähimmäisen auttaminen ei ole vain meidän työntekijöiden tehtävä, vaan kaikkien. Me olemme kaikki samaa kristittyjen joukkoa ja velvolliset rakastamaan ja huolehtimaan toisistamme. Omien kykyjen ja resurssiemme mukaan.
Lähimmäisen päivän evankeliumiteksti on iki-ihana ja rikas Laupias Samarialainen (Luukas 10: 25-37). Se on perusesimerkki Raamatusta, kun kerrotaan diakoniatyöstä ja lähimmäisyydestä. Sunnuntai on kerran viikossa, mutta lähimmäisen päivä on joka päivä.
Kuva: Anniina Mikama
Herramme ja Jumalamme.
Me tarvitsemme rakkautesi voimaa
enemmän kuin mitään muuta,
kun lähetät meidät lähimmäistemme luo.
Ilman sitä emme kykene auttamaan heitä.
Anna meille armahtava mieli,
ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Amen.
(Kirkkokäsikirja)
Omassa työssä sunnuntai on useimmiten vapaa ja se on oma erityinen lepopäivä. Jos sunnuntai on työpäivä, se tarkoittaa yleensä sitä, että olen messussa ja se on yhtä juhlaa. Jos en ole töissä, enkä pääse muuten kirkkoon, jotain jumalista puhetta on kuultava. Se on jännä tarve erityisesti juuri sunnuntaisin. Usein kuuntelen RadioDeitä samalla kun teen sunnuntairuokaa ja on ilo kuulla siellä sana Jeesus. Parasta on, jos sattuu tulemaan virsiä.
Viime sunnuntai oli Lähimmäisen sunnuntai. Sen teemat ovat lähellä diakoniatyötä, oikeastaan sen perusta. RadioDeissä satuin kuulemaan neljän viisaan henkilön keskustelua päivän teemasta ja se osui. Päivästä kerrotaan Kirkkokäsikirjassa näin: Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.
Kirkkokäsikirja tiivistää asian hyvin. Juuri niin kuin RadioDein keskustelussakin puhuttiin, Jeesus itse on meille esimerkki: olihan hän kaikkien menneiden ja tulevien ihmisten lähimmäinen toimiessaan maailmassa ja kuollessaan kaikkien puolesta ristillä. Se on meille niin kova esimerkki, että sen alle meinaa uupua. Mutta: ylösnousseelta saamme myös voiman toimia lähimmäisten hyväksi. Muistaen, että kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa jotakuta.
Tunnustan, että minulle on ollut joskus vaikeaa nähdä kaikissa ihmisissä Jumalan kuva. Jotkut ihmiset ovat jostain syystä käyneet hermoille tai jotain muuta. Onneksi tällaisia kohtia ei ole montaa ollut. Tämä osoittaa vain sen, että asian kanssa pitää kilvoitella koko ajan. Mutta jos ajattelet kaikkia Jumalan kuvaksi, on helpompi toimia tasavertaisesti kaikkien hyväksi. Muista myös se, että olet itsekin arvokas Jumalan kuva ja sinulla on väliä!
Lähimmäisen auttaminen ei ole vain meidän työntekijöiden tehtävä, vaan kaikkien. Me olemme kaikki samaa kristittyjen joukkoa ja velvolliset rakastamaan ja huolehtimaan toisistamme. Omien kykyjen ja resurssiemme mukaan.
Lähimmäisen päivän evankeliumiteksti on iki-ihana ja rikas Laupias Samarialainen (Luukas 10: 25-37). Se on perusesimerkki Raamatusta, kun kerrotaan diakoniatyöstä ja lähimmäisyydestä. Sunnuntai on kerran viikossa, mutta lähimmäisen päivä on joka päivä.
Kuva: Anniina Mikama
Herramme ja Jumalamme.
Me tarvitsemme rakkautesi voimaa
enemmän kuin mitään muuta,
kun lähetät meidät lähimmäistemme luo.
Ilman sitä emme kykene auttamaan heitä.
Anna meille armahtava mieli,
ettemme kulkisi kenenkään apua tarvitsevan ohi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Amen.
(Kirkkokäsikirja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti